LiiSAA - RiPAUS KAiSAAKiN
Aurinko paistaa niin matalalta
että se joutuu kurkistamaan horisontin yli,
mainingit vyöryvät rantaan,
lipaisevat kivikkoa noin kymmenen sekunnin välein,
fyysistä välimatkaa harjoilla on viisitoista metriä,
korkeutta ehken puolitoista ja risat.
On täysin tyyni,
luoteen puolen huipuilla valkeaa härmää;
yön kosteus tässä rannan tuntumassakin
sen verta hyytynyt aamunkoissa
jotta tuskinpa kissakaan pysyisi
nyt pystyssä ilman kynsiä.
Ennakko Liisaa - ripaus Kaisaakin - on yltä kyltä,
vain oikea-aikainen lankeaminen selkäpiilleen
pelastaa persielleen lentämiseltä.
Nooh -
harottelu vaikuttanee jostain äkkinäisestä
ulkomaanelävästä lähinnä sellaiselta etupäässä
lantahousussa ulkoilulta.
Mutta mitäpä tuota tuntemattomalle selittämään,
vahingonilo on vilpittömintä;
vinolla silmällä voi vilkuilla takakäteen,
milloin se itse paiskautuu pussaamaan mantua.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi