SiLQSiLQ JA AGUTAK
Niin se vaan isommitta kommelluksitta alkoi maistua;
kaamoksen sinistä mennään suurinpiirtein
noin kuukauden verran - sitten toinen takaisin.
Ensin enimmäkseen hämärtymään päin,
sitten kaupustelijoiden manipuloimina kiimaisina
lähes fariseusten jouluun saakka;
talvisen päivän seisaukseen.
Muttei silloinkaan ihan täyspimeään sentään;
eihän siinä näkisi lakritsaa syödä,
joten kaamoksen pimeys on pelkkää silkkaa
urbanistista hapatusta
ja sillä saa pyyhkiä peränsä.
Joulun jälkeen,
kun navat rutisevat
ja ovat täynnä kystä kyllä
eikä naavaparroista näy enää vilaustakaan,
kuikkimassa akkunan takaa kiltteyttä;
alkaa helpottaa.
Välipäivinä - kylläisyyden rauettua -
mieltä käyvät kutkuttamaan silkusilku ja agutak;
niitä pitää penkoa varaston perältä;
suussa maistuvaisten aika koittaa
kun aurinko on ensin palannut pesäpäiviltään.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Onko se väritys enempi sellaista syvän sinisen vaihtelua? Mitäs jos on taivas pilvessä eikä yöaikaan tähtilöitäkään näy, eikä kettu hännällään taivaankantta piiskaa, onko silloin lakritsin syöminen vaikiaa?
VastaaPoistaRauhallista kaamosta Harmaalle=)
Sysipimeetä ei ole muuta kuin valottomassa umpikellarissa.
PoistaNo Urbanistan hippoo pimeää ainakin henkisesti.
vaaksan verran valaistumisesta, valo paistaa jo pääkuupassa, julistaksi tie vie, vitutaa jo etukäteen...
VastaaPoista