AJAN LOPUSSA
Ja minä tulen,
tulen kanssasi Jäämeren rantaan,
piirrän tarinan kosteaan santaan,
siirrän sielusta kaiken mikä ei mahdu nielusta.
Matka on ollut pitkä,
suora mutta mutkainen jatkuen näkymättömiin,
niin että kun otamme askeleen,
siirtyy tulevaisuus saman matkaa taapäin;
eikä suostu paljastumaan.
Parempi näin,
mitä sillä tiedolla tekisi kukaan jos...
Kaikki maailmat täyttyisivät odottajista,
odotussalit pullistuisivat,
poksahtaisivat halki tiineyttään
ja joku alkaisi väsätä uusia pullistumattomia
rikastumisen toivossa.
Ajan lopussa olisi vain ränsistyneiden pöhöttymien
rähjäiset jäännökset poistohintaan;
ilman ainuttakaan odottajaa... hui-hai.
Palaamme rantabulevardille;
menneisyys näkyy kirkkaana - ilman pitkää silmää -,
edessä, aina alkuun saakka oikeinkin hyvin.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi