VARiKKOTAKKi
Ilmanraikastaja vaikuttaisi äkin ottain
ottaneen onkeensa
ja jääneen työehtosopimuksen mukaiselle tauolle.
Hyvin puhalsi ehtoolla;
lounaanpuolen viistosta jotain kuutta ja seitsemää,
ei tullut mitattua muulla kuin nokkatuntumalla.
Joka tapauksessa niitä ikiwanhoja boforia,
niitä ryyhkytti niin,
että varikkotakin liepeet vihtaantuivat,
anoivat sisäilmalomaa polvia pieksäen,
ja johon myös suostuin oitis,
vaikka lapsi vaati lisää tuulta,
kirkui riemusta lokkikatraan kera
kuten Nómeohtsé-nimisten pitääkin.
Palasimma kiesejä myötäleesen toppuutellen -
aina lähtöasemiin saakka,
sitten akateemisen vartin jälkeen rantteella
siirryimme ihailemaan köökin akkunasta
rantaan vyöryviä märkiä vesimassoja.
On sitä siinäkin lautaiehtoota
ja merenrannan asujilla omat kujeensa
ettei mieli mustene mokomasta;
etenkin kun samaa sorttia lupeissa tänäänkin.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Vihtaantua - miten ihan verbi!!
VastaaPoista