JOS LUOJA SUO
Huikaisevia arktisen hysterian marraspäiviä,
lähes koko valoisa aika on kultaista tuntia,
ei vielä keskipäivän kahtapuoli,
mutta ei saa olla pikkusielu;
sotkeutua taivaanpiirin valo-olosuhteisiin.
Jos luoja suo
ja mikseipä tuo eittämättä kaikkien humoristien
kuninkaitten kuningas mokomaa soisi meille...
...jossain kahdennenkymmenennen päivän kieppeillä
alkaa taas vertaansa vailla oleva kultainen tunti,
tunti joka kestää satakolmekymmentä minuuttia,
hiipuen siitä sitten muutamassa päivässä
tyystin olemattomiin
kun kaamoksen syli kahmaisee sen hoteisiinsa.
No-jaa,
kyllä kaamoksenkin valo lempeydessään päihittää
urbanistanilaisen keinohelvetin valaistuksen;
ei kahta puhetta - nähty on -
arktinen hereys puuttuu siitä tunnelmasta;
kivisistä seinistä kimpoilevat Kafkan tuskanhuudot.
Samaan aikaan jossain Bakre Svettbölessä
erään Orwellin kunniaksi väsätty yksityinen patsas
itkee graniittisia verikyyneleitä.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi