lauantai 25. marraskuuta 2017

LEPOTiLA


LEPOTiLA

Kaamos,
se on alkanut;
eipä tuosta kovinkaan isoa hässäkkää syntynyt.

Aurinko on ja pysyy maillaan hyvän tovin,
ei ole varjoja - sielut ovat lomailemassa;
jos niillä on hermot,
niin nekin lienee nyt lepotilassa.

Vai onkokaan sielulla hermoja erikseen;
nethän saattavat käyttää samoja johtoja
kuin varsinainenkin maallinen vastuunkantaja.

Oli miten oli - pimeyttä ken etsii,
menköön kellariin ja sammuttakoon valot
jottei näe lakritsaa;
ja toki onhan se vielä eräs kuuluisa paikka
jonne aurinko ei koskaan paista,
ellei kellarointi onnistu.

Sinisen kauneuden salaisuudet alkavat paljastua,
vaatii vain aktiivista paneutumista oikeaan aikaan;
kellon seuraaminen vapauttaa muuhunkin,
vapauttaa kokoaikaisesta akkunassa vahtaamisesta.

Kaamoksen sini - kuin fazeria haukkaisi;
jättäisi kielen päälle sulamaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

2 kommenttia:

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi