TALVEN iLOA
Pikkasen pakkanen nipistää,
silleen soppelisti;
se on totuttautumista sopeutumiseen.
Toki se on vain ohimenevää
ja nipistely loppuu yleensä normaalisesti
joskus hieman ennen kesää taas;
sitä ei sitten muista kuini seuraavan kerran.
Mutta.
Jollei kiinnosta lisätä aluvaatetusta,
on napattava jostain nuoruuden takaumasta
sinne viikattu taito seisoa holotnassa niin
etteivät kylmät ulkovaatteet hipaise ihoa.
Tai pujotettava itsensä merinovillakuoreen ensin;
sitten vasta muuta kerrostalopukeutumista,
sekä tuulen pitävää ja estävää -
että uloshengittävää.
Vilukissaisimmat tukkinevat vielä
jokahiseen eri väliin kerrossammalta tai jotain.
näyttääkseen riittävän pönäköiltä
kun pakkanen tulee vastaan.
Sehän säikäyttää pakkaseen - suorastaan mykistää,
loppu onkin silkkaa pelkkää orastavan talven iloa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi