ROTAT
Runoilijoiden taivas rehottaa täydellä terällä;
kaikk' mik' ens'alkuuns' ol' unta - vuosikausia,
on muuttumassa todellistakin todellisemmaksi.
Upea lienee kovin kapea ilmaisu nyt
kun valo on pääsemässä selkosissa valloilleen;
päivä päivältä ulottuu yhä varhemmaksi huomeneen,
yhä loitommaksi ehtoon puolelle tuntureilla
ja pitää kynsin hampain kiinni saavutetuista eduistaan.
Aivan parhaaseen maantapaan.
Rotat kokoontuvat jo kameroiden eteen,
jättämään hyvästejä laivalle;
haalivat saastuneen arvovaltansa rippeitä
yleisen naurun säestyksellä.
Autioille saarille hylätyt Simonidekset palaavat,
vain he pelastuvat;
kaikki omaisuutensa on heillä humeeteissaan.
Apea, hämäränhenkien vaivaama mieli laantuu,
ponnistautuu valon voimalla,
onnistuu sonnustautumaan onean tunteen ohi,
kapuamaan niskan päälle.
Ja mikä hurmaavan rietas näky;
tavallisten ihmisten loistava paluu elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi