KOHTAUS

KOHTAUS

Kahisevia ääniä kuuluu äänettömässä tovin,
kuni vasta pönäkkä narskuja vyöryy polun mutkasta,
puskee katerpillarina ummenkulkijan uralla,
tuhisee;
huurupilvi varisee kantapäiden takana hopeisena,
maailma pysähtyy pamahtaakseen aihkin kyljessä.

Korpin rinta on haljeta,
luulee kuolevansa elämänsä kuoleman,
mutta joutuukin karkaamaan siipispankoilleen;
varmuuden vuoksi.
Melkein ihmisiltä vaikuttavista ei aina tiedä.

Tintti-trio ei ole moksiskaan,
tuskin noteeraavat puhisijaa tuoksinassaan;
latvusten läpi tuikkivat säteet ovat sekoittaneet päät,
jäätyneitä titi-tyitä karautellaan vuorovedoin.
Elämä on muutakin kuin pakkasessa pörhistelyä.

Koirun motlake ei tiedä ollako edessä vai takana;
tulimmainen wimma värjätä törröttäviä korsia
saa sen hötkyilemaan eeskahtaalle.

Kahina hiipuu,
häipyy hurtta mukanaan horisonttiin.

Tavallinen ottaa paikkansa huurteisessa metsässä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!