HERKKU

HERKKU

Mielellään sitä sujuttelee sivakoillaan
ummenkulkijan tallomaa uraa,
rahisuttaa karstannetta sen verta äänekkäästi,
että korppi pakkaa lentoon kelon oksalta,
siirtyy lakkapään suojiin kuikistelemaan
mikä lempo siellä mannun päällä rahuaa.

Siinä lykkiessä mielessä kiehtyvät
ja piruettia lyövät kaiken maailman joutoasiat;
niin tiiviinä vyyhtenä,
ettei siitä lopulta ota pirukaan selvää.

Kun maali alkaa häämöttää,
koirun tankki on saatu tyhjennettyä,
jok'ikinen korsi ja lumikokkare keltaiseksi värjättyä,
niin mikä se on siinä vaiheessa jo höllätä;
koukata ylimmäinen nappi auki
ja pistää tuuletus.

Voittajan on helppo hymyillä;
ensimmäistä kertaa sivakat näille lumille,
rottinkiporkilla kinoksia sestoen.

Itsensä voittaminen on parasta herkkua,
saa valita sitä myötä palkinnonkin;
tällä kertaa pari kuksallista kohvetta nokipannusta
ja norjalaismuorin omenapiirasta paratiisista.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!