PORSAS

PORSAS

Arktinen hysteria hötkyilee eeskahtaalle,
hytisee pitkin aavoja selkosia,
värjöttelee joutilaanoloisena;
saattaa lempo pistäytyä kairassa,
piipahtaa naapuripalkisessa,
mutta aina palaa luotettavasti tammipakkasten
jäädyttämien jänkien yli sijoilleen ja on.

Syntymäpaikassa lienee kai sominta olla
jos on itsekseen kaunis;
timantteina välkkyviä nietoksia katsoi minne katsoi,
ruoskivan tuulen muotoilemia kulveita loputtomiin,
toinen toisensa päälle kavunneina ristiin rastiin.

Ihanainen näkymä kehystettynä;
niin hereällä sokerihuurroksella,
että se pelkästä silkasta ajatuksesta puhaltaa.
jo varisee hopeana kinosten hunnuksi,
keskellä äänettömyyden neljättä sinfoniaa.

Pussittamatta jää hurja hysteria - pakkaamatta,
sitä hanakasti kellekkään olla antamassa,
toimittamassa mieroon;
itsellä pysyy - tanakasti kahden kopran otteella.

Aina kun kyllästyttää - päästämä irti,
kyllä routa porsaan kotiin ajaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!