tiistai 21. tammikuuta 2014

iHAN KiHELMÖi


iHAN KiHELMÖi

Kultaisia lakkapäitä huurukuorrutuksella,
sininen vaihtunut ujoon puuntoon pilvien longilla,
soukat, nuokkuvat rungot huojahtelevat,
vaikka tuuli ei tunnu juuri muualla
kuin poskipäissä kihelmöintinä.

Pitkähkö tyven on ohi;
savut lakanneet poraamasta taivasta.
Kirkkaus kirkuu;
keskipäivä hoputtaa ajattelemaan nokilaseja.

Heh - nokilasit nokipannua - nokipannu kohvetta,
höyryävä kuksallinen nuotiota räiskymässä,
savun kiertymistä silmään - kirvelyä, kyyneliä;
tervaksen tuoksuista viipyilevää ilmapiiriä.

Arktinen kohtu - hui-haihattelevan sielun kotiloukko,
Ultima Thulen nostalginen salaisuus,
revontulten taivaalle liekittämä ankara totuus,
niin selvä epäselvä kutsu,
että tiinehtymään tullaan Kiinasta saakka.

Sietämättömän väkevää oleilua taivaanpiirin alla,
tulilla - jossakin tyvenessä maanpiirin onsilossa,
suojassa kaiken maailman jonniijoutavalta
ja valaistuminen;
se tapahtuu wällyn lämpimässä sylissä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Vahvaa kerrontaa paikasta, mihin moni ei löydä tietään. Runo tempaisee mielikuvituksen lentoon, siis tämmöistä voi olla! Jossakin.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi