SANA
Öystäpohjonen puhaltaa viidellä boforilla,
suomii seitenpäisellä vuoren kylkiä;
kurujen urut parkuvat,
parahdukset karkaavat volahtaen avaruuteen,
pelmuuttavat linnunradan helmoja.
Kamman hymyilee maireana,
saa voitelun mustavalkeankirjaville kyljilleen;
jalkapallokentän kokoisista räteistä koostuvan
vaalean kaavun,
jota sinisenharmaa kaamos suutelee.
Sarastus tulee hämärän viimeisillä rippeillä,
loikkaa puolenpäivän aikaan orastavan hämyn selkään
ja haihtuu pois.
Meri on niin, niin ja niin.
Ärjyvät aallot murtavat ahnaina mustia pahtaita
tyrskyjen kyyneleet roiskuvat suojan puolelle.
Suolaista vettä.
Vesipisaroiden laulu;
ihanasti kihisee jäätyneen lätäkön kuvastimessa,
kuvaa ei saa,
sormi myöhästyy aina liipasimelta.
On vain sana siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi