SANAHARKKA
Mieltä lämmittää sininen pakkanen,
koipi nousee keveästi,
humeetti huojuu astumisen tahtiin omissa ympyröissä;
sielu ties missä kairan päällä kaartelemassa,
hutvailee ruoja omin valtoinensa,
kuvittelee olevansa malporomies kamelikengillä.
Hengitys tursuaa etuviistoon kaulusten välistä;
kuivan rapsakka keli koristelee ryntäät huurulla.
Pompan ylin napinläpi reuhottaa ylpeänä auki.
Jostain tunkiolta hetkeksi erkaantuneet närhet
keskustelevat ryteikössä interaktiivisesti,
ulkopuolisesta toinen vaikuttaa olevan yksinään aktiivi,
toinen enemmän pelkkä interi.
Sanaharkka päättyy sittemmin tasapeliin,
molemmat pölähtävät kuoston pankaoksalle;
kohta nokitaan kokkaretta sulassa sovussa.
Selkosten hereän sinervä rauha leijailee
kevytmielisen autereen kyydissä maalikylän suuntaan,
lauhtuvaa enteilee yönselkään.
Kuu saa sijansa ja kapuaa kelon nokkaan;
Otavasta isketään vain silmää
kun korppi haukkaa palan kuuta suuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi