ViHJE

ViHJE

Miten somasti kaikki loksahtaa kohdalleen - lopulta;
kun koiru tympääntyneenä joutenolon lopetteluun
haikailee hämärissä matkaa poronpaskojen maisteluun.
Antaa oikein ääninäytteen ulahtamalla
kuin riettaan hillitön ämmänriähkä €uroviisuissa.

Tovi siinä rantteella sormisuussa painiskellaan;
laiskansuoni kiskoo peltipailakan suuntaan,
synnitön minä jalkapatikoimaan,
lopulta periksianto kuntohupsuttelulle,
päätös oijustaa jalkapelissä otuksen perään.

Astuminen suttuisalle uralle kuolpunan sisään
tyyneyttää sisäisesti hyvin nopeasti;
on keskityttävä asettelemaan anturansa oikein,
välttyäkseen syrjähypyltä.
Lunta tosin ei ole vielä kovin,
mutta vaivansa kompuroinnista on.

Metsän sisältäpäin huokuva hiljaisuus,
huurtuneelta oksalta tirskahteleva tirpunen;
antavatpa hienostuneen vihjeen selkosen onnesta,
saavat havahtumaan tekemällä tekemän,
haalimalla haalitun kiireen lomassa.

Tämä tämmöinen on minun maa,
minun ja sieluni Satumaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!