KELLOPELi LiiTERi
Huurteisten ritvojen kahahtelu kuuta vasten;
Aika pysähtynyt taivasalle,
asettunut kahareisin niille sijoilleen ähöttämään.
Eikä pentele tikahda,
ei, vaikka ankarilla woimasanoilla höystäen
sille ultimaattumia luettelen - se on siinä. Ja pysyy.
Vähitellen käy selväksi;
kun on ensinnä poltettu takkapuutelineellinen tupakkia,
että ei se siitä enää käynnistykään,
ellei saada molempia osapuolia tasapuolisesti
miellyttävää neuvottelutulosta - niin että revi siitä.
Tummaa sineä uhkuva kirjokansi yllä, tuuletus pelaa,
sää suosii - ei mitään olosuhteisiin vetoavaa
ja tämä itse perkeles jumittunut siihen paikoilleen;
se juupeli jota vastaan höppänät ihmiset
silmittömän typerästi koittavat vastaan taistella.
Eihän se Aika koskaan voi loppua - no kuollessa,
mutta pysähtyä voi ja siinä ollaan;
ei siitä hätäisinkään housu voi ohitse rynniä.
Korkeintaan vierellä polkea paikallaan tyhjäkäynnillä.
Seisokoon siinä - tatti,
muuten ehtoo oli kyllä liiterissä ihan tavanomainen,
hetken hytisten äimisteltyäni palasin sisälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi