TUULEN HUUHTOMAT

TUULEN HUUHTOMAT

Toivo ei mennytkään,
taivasten valtakunnat asettuvat jonoon;
pimeyttä purkamaan aletaan heti
kun anastettu juhla on juhlittu.
Tammikuussa tulee viaton valkeus.

Varjot palaavat.
Sielut tanssivat hullua yksinkertaisilla hangilla;
henkisistä ikeistään tyhjentyneinä ovat
nämä jumalaiset hetkisen paratiisissa.

Mutta ennen kuin yksikään ehtii edes kissaa sanoa,
jo takertuneina monimutkaisiin kiemuroihin viritetyissä
yhteiskunnan verkoissa;
läpeensä sotkeutuneina.

Nujerettuina, kuristuneina - kiikissä;
apaattisina koettavat nykiä viimeisiä jäseniään irti.
Pälkähästä pääsy on toivotonta;
pitäisi rikkoa Toivon tuomat mäystimet heti uutena,
eikä sellaiseen herkiä ryhtymään yksikään tavallinen
jonka sielu on vangittu pankkiin.

Vain tuulen huuhtomat perseet
hiihtavat riettaina jänkiä ilman länkiä.

Paheksumisella ei ole ylärajaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!