MONOLOOKi
Luminen ja savulta ankarasti haiseva,
nokisen oloinen kota;
mikähän pirun riivaama wimma sinne on itsensä tukkia?
Kun taas saman asian edessä;
untuviin itsensä tällännyt etelän riikinkukko
joko kääntyy oitis nokkaansa nyrpistäin paluulennolle,
eli kiljuu eksoottista originellia silmät nurin päässä.
Mitä syvemmälle kaamos ehtii,
sitä useammin humeetti vaatii laittamaan kotatulet,
istahtamaan porontaljoille sitä vahtaamaan;
kuuntelemaan tulen turinaa.
Eikä tietystikään välty siinä tolassa kohven litkimiseltä,
hyvässä lykyssä kotivehnästä suu jauhaen;
sielun reuhottaissa ketarat ojossa toisella taljalla.
Koiru - canis sapiens, kyllä tietää,
kannattaa makoilla silmät vetistäin maarajassa
ja kuunnella rikkiviisaan monologeja;
se tietää makkaran jämiä - parasta A-luokkaa,
joskus höpöttävästä päästä irronnutta tuoretta pullaa.
Siinä se kuluu joutilaan aika - puolin ja toisin,
etupäässä joutenolon lopettelussa.
Oma osansa lienee myös käristyvällä koppelolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi