VESTiGiA TERRENT
Hereillä oleva kuu suipistelee huuliaan,
manailee puoliääneen mitä vuittua on tekeillä maassa,
jonka henkisesti tylsynyt kansa pimeydessä vaeltaa.
Mussuttaa eestiläistä leppäsavujuustoa - kumma tapa,
leikkuulaudalla viillettyinä suikaleina,
kurkottaa toiselta puolen Metsästäjämakkarasiivun,
pyöräyttää näppärästi tötterölle
ja kaikkien sivistyneiden kauhuksi;
vie samoilla sormilla suuhun.
Eikä ole milläsikkään - näyttää riivatun tyytyväiseltä
kun saa hätkäyttää.
Onhan siinä silti taivaapiirillä olemista,
ainut järjen valo tällä erää pähkähulluuden emämaassa;
enin osa tehollista työaikaa kuluu
typeryyden uhkapilvien häätämiseen.
Niitä valuu omahyväisten neropattien mäeltä
sellaisella haipakalla ja wimmalla,
että välillä täytyy käydä oksella.
Onko siis enää ihme,
jos heikompi aines pyörii lavitsoillaan,
soutaa sillä ainoalla airollaan ympyrää;
Höyhensaari killuu kangastuksena Utopianmeressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi