VÄLiHOUSUSiLLAAN

VÄLiHOUSUSiLLAAN

Joskus,
vaikka tosin mitäpä se itekullennii hyvejää,
saattaa ihmisen poika sittenkin sortua
eetostamaan joutavia - etukätisesti vaikka talvea -,
huikentelevaisimmat jopa sitä seuraavaa talvea,
rohkimmat ydintalvea
ja sen vaatimia tulevia mahdollisia suoritteita.

Toisinaan sitten taas ei.
Asia jää siihen.
Odottamaan huomista,
jos sen nyt ylipäätänsä jossain on päätetty tulla.

Tyssää aatos heti lähtöasemiinsa,
eikä etene ennen kuin luoja lykkää eteen syttöjä;
riittävän varteenotettavan määrän pilvipumpulia
jonka Pohjan akka survoo niin tiiviiksi kinoksiksi,
niin keskelle kulkuväyliä ja pihoja kuin vain voi,
saadakseen harmitusta sisätiloissa,
eukkonsa kanssa wällyn alla mieluiten viihtyvälle,
mutta lumitöistä vastaavalle.

Ja joka sitten nousee sadattelemaan,
manauksen kera - välihoususillaan -,
akkunan tykö lumettomia aukkoja katseella anoen.

Mitä sitä tyhjää - tasaiseen sataa tasaiseen maahan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.