KUPLAT
On se lokakuukin sentään jotain urbanistanilaisessa,
iloisen harmaan kivikylän synkässä ytimessä,
jossain oneiden syyssateisten katuvalojen takahikiällä,
koirunpaskaloskan keskellä - sielu mustana.
Viime kuuleman mukaan aivan ihanan ikävän apeaa;
toki samaa net tolkuttanneet jo aiemminkin.
No mikä ettei - piruako sinne hakeutuu -
muka paremmaksi ihmiseksi,
jonkin paremminvointikiiman kiihottamana,
jos ei osaa nähdä betonisten seinäkuilujen upeutta.
Tyhjän saa pyytämättä,
alakuloa, mielen synkkyyttä ja sielun vaurioita;
niille on kivikylissä ilmainen anti,
tosin nykyään sinnekkään asti tarvia enää loikkia,
saman saa jo lättänöissä maalaistaajamissa.
Ennen pitkää huomaa asuvansa pahalle haisevassa,
tunkahtavan ummehtuneessa kuplassa samalla
kun jakomielisesti pelkää kauhulla sen puhkeamista.
Takapihalta kurkottavan pikkutunturin kiirellä
ei noita tuntemuksia ole,
Louhen tuima puhallin huuhtoo oitis mokomanlaisen
orastavankin eetoksen heti kokonaan pois.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi