RUJO MAA

RUJO MAA

Maapa on vielä riettaan musta,
niin viehättävä huokoinen matta päällekäsin,
etenkin äkisti vilkaistessa,
että tavallinen normaali pikimusta vaikuttaa
tähän verrattuna lällykältä kalpealta.

Ettenkö sanoisi -
sumpin oloiselta lattekahvikerholaiselta -
ja miksen sanoisi.

Maa imee nyt kaiken sen lämpimän minkä kykenee
kuni tulee mörkö ja lumipeitto;
joko ennen tai jälkeen mieluummin.

Sosieteeraus mokomasta - tuleeko vaiko eikö -
jatkuu sitä hölynpölympänä
mitä kauemmin lunta joutuvat odottamaan ne
jotka saavat siitä kuukausien vatkuttamistartunnan.

Sen yllättämisille ei tule loppua,
martaan peittävä kauneus ei ole mitään
siihen verrattuna että joutuu olemaan aamuisin
epämukavuusalueellaan akkunoita raapatessaan,
tai tyhjää sutivassa kotterossaan aura-alueen sivussa.

Tämä rujo maa on silti yhä riettaan syntisenmusta
ja karu ankaruus kalpenee kauneuden käsitteeksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.