UNHO

UNHO

Ravistaa,
sielu rynnii irtinä -
kaikenlaisesta riistosta ja sorrosta vapautettuna.

Hyörii yltiöpäänä vastuuttomana haihattelijana,
häärii päättymättömän ihanana katastrofina
pilkaten kaikkia luonnonlakien rikkojia.

Kuni kapuaa;
vuoren kiireltä näkee loittoa kauemma,
mielipuolisuuden rajalle saakka,
eikä näkymä ole mairitteleva.

Tyhjöstensä kuorina onean koleat,
ylipiettaat epäihmiset kolisevat hurmissaan,
inseminaatioparatiisiaan odottaen;
ja täyspäisiä hutkien.
Mistä noita tolvanoita ja pölvästejä oikein riittää?

Sitten - ärtyä kylliksi saaneena - pois kulkiessa,
taivaan sulkiessa näyttämöään iltaan
esirippu sulautuu meren siltaan.

Ehtoon punakeltaisen rietas antaa unhon,
kantaa auringon viimeisillä varsillaan saarien saareen,
sinisten unien maahan aavan tuolle puolen
ja - "ein Ulb..." - wanha maailma palaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.