iHMEKÖS TUO
Jotkut sisäpiirin kamut soittavat silloin ja tällöin;
haikailevat isoisiensä wanhoja tarinoita
siitä kuinka aurinko näkyi syksyisin -
aina hyvän matkaa marraskuulle saakka -,
ennen hiipumistaan sydäntalven ajaksi.
Mutta että jo tammikuun lopulla lempohinen taas
sirhotti likilaskosesti silmään kirpeässä pakkasessa,
oli kuitenkin siellä entisellä paikallaan,
entisessä virassaan;
jota hoidellut pieteetillä joitakin miljardeja aikoja.
Tuo kaikki edellä mainittu ihanuus,
jopa maailman suurin onni,
vallitsi täydellisenä ennen noita kiimaisia hupsutuksia -
noita ilmastoinninmielipiteenmuokkausoperaatioita.
Nyt niiden jäljiltä tulevaisuus vaikuttaa mustalta,
nykyinen aurinko vihamieliseltä synkältä,
vain heikompiaines yhä enenevässä määrin syylliseltä;
suorastaan ryöttäsyntiseltä kuplallisiin nähden.
Sen lisäksi - ja kiusaksi,
kaikenlainen teeseitse-tulivalo vaaralliselta -
järjen valo päällimmäis'nä,
hyvänä kakkosena hällan- ja kiukaan tuli,
tuossa lopullisesti pimenneen järjen valtakunnassa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi