VÄRiT

VÄRiT

Tundran takana - meren yllä -,
leijuu epäilyttävän jylisevä ääni,
tummia sävyjä selkäpiissä esiinnostattava kumina,
vaikka sinällään on melkolailla tyven tila.

Tällä kohtaa tundra ulottuu aivan meren kynnykselle,
horisontilla rajattua siniharmaata vasten
ja vuodenajasta johtuen upean ruskeana kielenä,
matalan valon loihtimana jonain epämääräisenä,
mutta oudosti sisäisesti hehkuvana.

Värit ovat vähissä - ehtymässä entisestään,
vain sielua viiltäviä kuloruskean sävyjä,
satunnaisia sammalvihreitä vasten,
toisin paikon jäkälään;
ja tästä vaan talvea kohden yhä vähenemään päin.

Ne jotka tietävät ilmiön asian laidan - haikeuden -,
eivät hämmästele tuota kuitenkin upeaa näkyä,
sivuuttavat sen vain toteamuksella;
elämälle välttämätön pakko - marras -,
lyhyt tilapäinen kuolema.

Aivan toisin kuin äkkinäiset,
jotka useimmiten ilmiön havaittuaan imevät siitä
jonkin sortin mystistä pelonsekaista tunnetta;
varautunutta suruvoittoa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.