TUTA
Laajoja,
summittaisia suuntaviivoja taivaanpiirillä;
likipitäin äärettömiin -
sikäli mikäli vain mahdollista,
ainakin kovin hyvin lähelle sitä.
Se vasta on oikea tuta-tunne,
rinnan röyhistelyä muille pöyhistellen,
itse itsensä herrana oloa.
Samalla haihattelulla,
jos vain sielurievulla pokka pitää;
huteroita pilven reunoja selkäpiillään,
tunturinummella maaten.
Niin perskuleen kevyellä kädellä,
ettei jälkeä oikeastaan erota edes apurahamaalari,
muista itkuvirsiharrastajista puhumattakaan.
Sellaista on elämä,
riistosta ja sorrosta vapaana auvona;
arvioimassa ihmiskuntaa yhdestä vinkkelistä.
Toisesta toinen näkemässä kaiken tyyten toisin,
valmiina tarttumaan astaloon ollakseen oikeammassa.
Voi hyvänen aika.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi