KELTAPUNAORANSSiTANSSi

KELTAPUNAORANSSiTANSSi

Kaikkein kauneimmat aamunkoit,
pilviverhon hoteissa uinuvat arat sarastukset
kiihdyttävät jopa mieltä värien sekamelskallaan.

Taivaanpiirin uumenista suontuva valo hajoaa,
siintää epämääräisinä säteinä,
värjää kaiken siihen osuvan
mielikuvituksenkin ylittäväksi mykäksi sinfoniaksi.

Se on mielipuolinen keltapunaoranssitanssi,
niin hitaassa ällistyttävässä liikkeessä,
että aika tuntuu seisovan ja jatkuvan yht'aikaa.

Moisesta kyllä tunteet kuohahtaa,
herkistyksen huomaa silmäkulmien tihkumisesta,
ilman kiskomisesta sieraimet korskuen
sekä tahattomista kulauksista.

Maailmanlopun aamunkoitot ovat vakuuttavia,
raapaisevat sielua pintaa syvemmältä;
saavat huikeimmatkin kevytmielisyydet
vaikuttamaan pyhäkoulun intiimiltä hartaushetkeltä.

Yönmusta ryöttäsyntisyys;
se haihtuu ominnokkineen hiipyvän hämyn kera
kuten vatsan ylimääräinen ilmakin,
jonnekkin Saharan suuntaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne