LEiRiELÄMÄÄ
Tämä on kovin ankaraan kokemukseen
perustuvaa ennakoivaa haikailua;
uskon sangen usean lajitoverini yhtyvän.
Leirielämän ikävin piirre on siinä,
että juuri kun oppii olemaan vähillä liikuilla,
lysti loppuu - tyssää tyystin,
ja samat vuosituhantiset rutiinit,
mukaan luettuna tylsät mukavuudet astuvat kuvaan.
Kakkala on jälleen itsestään selvyys,
poissa jännitys - riuku vaiko kyykky.
Poissa improvisaatio mahalaukun täytöksi;
tilalla kystä kyllin notkuva pöydän syrjä
omine vakituisine paikkoineen.
Tiskivuorot iskevät taas seitsemän miehen voimalla;
onnelliset mielihyvät kertakäyttöastioista,
ne ovat jotakin - etupäässä Höyhensaarten tuottamaa
länsimaista hapatusta.
Ja taas mennään seuraavaan pakkaamiseen saakka,
joka saattaa olla ties kuinka kaukana.
Valovuosien päässä.
Ainakin siihen saakka kuni jotain päähän pälkähtää.
Näin se vaan menee - jos mennäkseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi