KUiSTi
Yöt kaunistuvat,
illan väkevät ruskotukset ovat palanneet;
tottumus on tullut kotiinsa,
huikaisevia laskuja tämän tästä.
Aina yltäkylläisyyteen saakka.
Koko kesä asettuu pikkuhiljaa uralleen,
lomat lomittuvat sen minkä tuoksinassa ehtivät,
sielut kietoutuvat yhteiseksi ajaksi Satumaassa.
Huikentelevan kesän jälkeen taas kotoinen olo,
vasta pyydetty ruoka maistuu hyvässä seurassa,
mausteita ei tarvita.
Ne on sitä paitsi paholaisen keksintö - hämärää,
kulttiainesta siinä kuin tupakka.
Elämä tyhjäkäynnillä,
käyttövoimana haaveet, uneksinnat, mielen kuvat;
yhteiset intiimit tuokiot vuorien päällä,
kanjonien kohduissa.
Rannan santaan kuulle kirjoitettuna RAKASTAN.
Kuisti vain kummittelee puuttumisellaan,
mutta se on neljännen kesän juttu;
jumalat ovat päättäneet,
eikä siihen ole valitusoikeutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi