KiTUSET

KiTUSET

Tämänkertainen,
poikkeuksellisen hyvänlaatuinen tuuleni;
se johtuu tuulesta;
mystisestä tundratuulesta.

Lempeästä joka puhaltaa hyväillen merelle,
tuo mukanaan räjähtävään kasvuun rynnänneiden
kasvien elämisen halun tuoksun,
aina tuoreimpien aromin rippeitä myöten.

Käännän kasvoni vastaseen,
avaan kituset
ja annan tundran soittaa,
tunkeutua lauluhuulten yli sieluun
ja viheltää tuo maailman lapsi mennessään.

Vapisen riemusta,
katse haravoi vuoren kivikkoista vilttoa kallasta
haluaisin niin mennä sitä tietä missä on pehmeää,
ei sonnin pään kokoisia kivenmurikoita,
ei lammasaidan piikkilankaa.

Tuuli käy yhä,
yhä ankarammin viihdyttää,
kiihdyttää halua mennä;
pian löysättävä kiilat kantapäistä on -
annettava vietäväksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.