MUSTA ENKELi

MUSTA ENKELi

Epävarma on vaihtumassa varmaksi,
harmaa sineksi
ja päivän sineys iltayön suloiseksi katveeksi;
rusohtavaan viittaavaksi Hämiksen maalaukseksi
kera rastaan liveryksen.

Pienen virin läpi erottuu punakylkirastas,
kaakkurisäestyksellä hajanaista lokkikirkunaa
sekä kippari Sörselssenin purkin tuksutus
sen pujahtaessa rediltä murtajan aukkoon.

Orastuneen heinän kahinaa,
henkiin vironneiden kivien kasvamisen kivisiä ääniä;
ne erottaa vain tosi herkällä kuulimella,
sellaisella jonka hentoaa painaa kiven huulia vasten.

Vastavalossa vuoren huipulla päivystää musta enkeli,
levittää aikansa pälyiltyään siipispankkonsa,
heittäytyy päistikkaa mustien varjojen syöveriin;
tulee pian esiin matalan auringon kilossa puhtaana,
synnit pois pestynä upeana merikotkana.

Mielenkuvitus laukkoo pidäkkeetöntä williä,
kukaan ei ole kieltämässä,
runo mutkittelee noron lailla esteitä kierrellen.

Sanoja piisaa tulvaksi saakka.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.