OPPiNUT VAi OPETETTU

OPPiNUT VAi OPETETTU

No suolaveden rannalla tietysti;
missäs muuaalla - täytyyhän sitä jossain olla.

Huippoo jo hiukkaa,
ruoho tunkee nyt maasta sellaista haiapakkaa
jottei kivien kasvamista enää kuulimilla erota,
ellei laita läskipalaa siliään pintaan kiinni.

Kuinkahan wanha perinne itseasiassa
tuo kasvamisen kuuntelu lienee;
onko se opittu itse itsekseen opiskellen,
jolloin voitasiin puhua oppineesta,
vai onko se mystinen kehotusviesti esi-isiltämme,
joka saapuu aina tulijuhlariitin saatossa?

Imeytyy siinä tolassa vaivihkaa ujuttautuen sieluun
vieden ensin sormen - sitten käden, toisen -
lopulta koko maallisen tomumajan;
niille unelmien tanterille,
joissa luonnonlait eivät päde,
joissa ajatus on riettaan vapaa kaikille hupsutuksille.

Kenties aina Jebel Irhoundiin saakka;
sieltä muuten - asiasta yhdeksänteen -
ei ole enää kummonenkaan matka Timbuktuun,
jos se sallitaan sanoa ilman,
että aletaan yleisesti pilkkaamaan kuluneesta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.