HÖPSÖT
Kokonaiset seudut harsuun verhouu,
yöttömän ailahdukset liehittävät auteretta,
liepeet hulmahtelevat maaston muodon mukaan;
on lähes taikayö.
Mystisiä kosteita kosketuksia iholla,
kuin muiskauksia jostain hyvästä -
syvältä sielujen sisimmistä
ja kaikki niin untuvaisen hereän laheaa
että mieli harhautuu mukaan.
Haihatukset saavat otteen;
hulluttelevat höpsöt valssaavat tundralla,
helma nousee säädyttömyyteen,
mutta tietenkin pieteetillä,
eikä tanssilla ole alkua loppua.
Kylähullun elämä on tundralla kirmaisemista,
runollisia valeita hupsutellen,
hömeleitä sanoja peräkanaa.
Kultainen kehrä niin korkealla ettei siihen ylety
edes varpailleen nousten,
mutta tunturin kiireltä saattaa taputtaa:
"Nooh - alahan mennä maillesi..."
Eikä se siitä ole moksiskaan.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Runosi ovat ihania ja luonnonläheisiä. Onpa mukava tutustua!
VastaaPoistaTänksis Riitta.
VastaaPoistaKerrohan sitten miten runopolkusi sujui.