AiSTiNTO
On se sekin jotain;
nähdä herkässä tilassaan maata matavassa
minikoivussa minihiirenkorva.
Niin pikkiriikkinen - nuppineulan nupin kokoinen ilmiö,
jostei kummoistakaan kuvaa normaalisesti
kovin tuikitavallisella ottimella saa.
On asetettava mielen tilansa sille tolalle,
jotta pystyy sanoilla maalaamaan sen kuvan
jonka haluaa tallentaa mieleensä ja muille.
Vain erikoismies - erikoistaikalaatikkoineen -
voisi kenties vangita tuon maagisen hetken,
tuokion mystistä elämän jatkumisen ihmettä.
Väkevä lehtivihreä tuoksuu ankarasta maasta,
huippoo jo hiukkaa,
tempaa kauneuden ihailusta turmeltuneen sielun
viekkaasti hulvattomaan entoon
vie hetkessä eetokset taivaanpiirin tietämiin
ja kaikki muu tärkeä;
lähimmäiset, nälkä ja jano unohtuvat.
Niin pyörryttävän huumaava on aistinto,
joka vie muassaan mielen, kielen
ja järjen viimeisenkin kipenen.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi