TÄNÄÄN
Varhainen huomen urkenee suolaisen veden yli,
häävieraanamme on tänään ihmisen lapsi,
ensimmäistä kertaa.
Muita eläväisiä sinirinnasta kiirunaparveen,
kärpästä porojen kautta sopuleihin
ynnä muihin satunnaisiin siipiniekkoihin
on piisannut sen verta värikkäästi,
ettei ole tarvinnut laittaa maistraatille peruutusta.
Ja pysyväisvieras - jokakertainen,
on tietenkin tuli - tuo kiihottava, mystisen rienaava,
sielua kosketteleva esi-isien viestien tuoja;
ilman sitä ei olisi tunteita yhdistävää sidettä.
Se luo savuntuoksuisen tarinan,
kirjoittaa polun jota kulkea käsikädessä
kun tulevaisuus on jossain takana näkymättömissä
ja vain menneisyyden kirjat edessä auki;
kartan virkaa hoitamassa.
Niillä eväillä mennään käsikädessä,
pitkin viittatietä elämään,
rakkauden pystyttämät viitat äkkikäänteissä,
jotta kestämme mutkikkaalla polulla.
Se on vuotuisen Ukon juhlamme rikkumaton onni.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi