AVOiMESTi
Rannalla taas kerran,
ties jo monennenko paluun jälkeen;
sielu avoimena,
haistimet aistimassa maistellen tuoksua,
sierainaukot ammollaan ahmimassa,
kahmimassa väkevää -
tulvivaa hengen eliksiiriä.
Nokan hormit kiskovat ulapalta virtaavasta
ja luoteen paljastamasta alavasta meren -
valtavan valtameren -
kapean makeaa,
kaiken suolaisen seasta.
Kohinan sylistä leijaileva tuoksu juovuttaa,
kaivaa sielun pintaan,
luovuttaa sen maailman emänsä hoteisiin ehdoitta
ja tasaantuu.
Hengitys laantuu,
kiihko taantuu,
tuntuu taas riemastuttavalta
kun voikin hengittää avoimesti.
Sopii haihatella,
karkuuttaa eetokset hölynpölytykseen,
voi sanoa pahasti hyvästä.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi