maanantai 4. joulukuuta 2017

HiPiHiLJAA


HiPiHiLJAA

Vakiopaikka - kolo vuoressa;
riipissä tuotu honkapölkky köllii tulipaikalla,
vartoo kuumeisena kirvestä,
hirveä wimma päästä hoitamaan virkaa.

Helppo kamuta - rapakot riivanteella,
rinne rousteikolla pikku pakkasen innostamana;
ei muuta kuin siirtää ketaraa toisensa eteen
silmämäärällä käsiotteita hamuten varolta.

Mukavasti on näkyvyyttä;
merisumun yllä selkeä kappale taivaanpiiriä:
kutakuinkin erottaa maan kaarevuuden niillä main,
jos ei ole pikkumainen.

Tuli vaatii työnsä - kurkotus kivenkolon tulipussiin,
esileikin suoritus kiehisineen, tuohenkäpryineen;
tuuli on Pohjan akalta ja veto siis taattu.

Leimahduksia - ahmaisee kuin susi lampaan reiteen,
pian jo vaatii lisää purtavaa;
sitä annetaan onnellisena.

Parasta tässä kun istuu vain hipihiljaa,
paikallaan - häyryämättä,
kevät tulee ja ruoho kasvaa itsestään;
tämä on talvipäivänseisaukseen valmistava zen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi