MANNAA

MANNAA

Aivan kuin sarastaisi;
saattaa olla tuo ilmiö silkkaa pelkkää huithapelismia,
voi mitenkään huomenkoi olla
kun ei ole horisontissa mitään mitä esittää.

Udun ja pilvivyön saartokehä ulottuu vuoren ylle,
sulkee osan harmaaseen pumpuliinsa;
näyttääpä hämärissä olosuhteissa sinne katsoen,
että ripottelee pussukoistaan jotain kepiää,
aivan kuin lunta tahi jotain sen oloista.

Merenpuolen kupeita nuoleskeleva tuuli
tuo sitä ryöpsähdellessään kylän päälle
tuiskaukset ripisevät idän akkunalaseihin.

Jos antaisi ajan kulua - ja miksi ei antaisi -
seinustalle kokoontuisi aikaa myöten
joltimoisiakin kekoja tuota mannaryynimäistä lunta.

Kaunistaisi pieliä vielä tällä erää kutakuinkin
mustahkossa maisemassa,
silleen piristäisi,
vahvistaisi uskoa entisaikojen valkeisiin talviin.

Vaan - mitäpä se hyvejää,
nämä orastavat lupaukset vissiin ovat sulamassa pois
taas viimeistään Ukonjuhlaan mennessä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.