KUU PUUN TAKAA
Se oli vielä jotain niitä aikoja;
siinä näkymättömässä,
tyyten olemattomassa runopuussa oli sanoja.
Niitä poimimassa,
vaikka kukaan ei ollut osvitoinut,
miten niitä pakataan peräkanaa.
Putosin puusta,
oma erinomainen vikani - kurotin -
yritin saada vain parhaita sieltä kuun puolelta.
En loukkaantunut,
olihan se vain omaa syytäni,
heikko oksa joka taipui,
toimitti maahan;
onneksi kerkesin heittäytyä selkäpiilleni
joten en lentänyt persielleen.
Sitä paitsi kukaan ei nähnyt,
sillä onhan se kyllä niin,
että aivan yleisesti sanat poimitaan yksinäisyydessä,
ilman turhaa karonkkaa.
Sitä paitsi kuu puun takaa vaikutti,
lisäsi kai paino- tai vetovoimaa juuri sen hilkkusen
mikä tarvittiin taipumiseen ja alas vaipumiseen.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi