HY'CH QA!
Kultaisen kehrän pesäpäivät alkavat olla pesitty,
vakavissaan harkittu paluu -
näin kun maakeskeisesti asian ilmaisee - alkaa
ja varhentuu jokahisen sarastuksen myötä kipenen.
Sellainenkin synkistelevä mörrimöykky,
joka ei enää näe valoa missään,
joutuu vajaan kuukauden sisällä pyörtämään sanat;
ottamaan oman valaistumisensa vastaan,
halusipa tahi ei - taivaanpiiri ei armahda.
Siinäpä sitä -
paikatessaan sysimustaa asiaa valkoisella langalla -
ennättää miettiä arktisen valon voimaa elämälle.
Kuinka vakavasti vaikuttaakaan eloon
jo huomenkoiden ensimmäiset herkät ujot,
yön sylistä laimenevat sinisyydet?
Ja jotka pian hennoista rusoistaan
punastuvat puolimaailmaa kattaviksi upeiksi ruskoiksi;
herättämään tunne-elämien suuret ravistukset -
elämisen väkevän ankaran halun.
Arktisen tundran kaita laita
ja tämän karun maailman valon ihme - hy'ch qa.
Procul harum.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi