PUOLiKAS
Joskus,
joskus harvoin - mutta että kuitenkin
kun tuntuu bittien alkavan mennä poikkiteloin,
ööööö... ehken hieman samaan tapaan
kuin sillä muinaisella räätälillä,
joka loppupeleissä väitti silmäneulan iskeneen silmää.
Tuossa vaiheessa käytäntö ohittaa teorian,
on noustava,
vartettava itsensä sekä oijustettava tundralle.
Tuuli tuulettaa - vuorenvarmasti ilman vuortakin -,
jos vain sille antaa mahdollisuuden;
tilaisuuden tullen se ruoskii suojaamattomia kasvoja
sellaisella poltteella että pahimmat takertumat
ja sotkokset kyllä selkiintyy - mutkat suoristuu.
Kokonainen puolikas astuu tundralla vastaan,
se säyseä - änkyröimättömämpi,
se toinen minä;
kokonaan toista maata oleva.
Nähtävästi sukua sille Lumisodan suutarille,
jonka suutarilaan osui pommi - palopommi -
ja joka jätti poksahtamatta;
sille suutari:
"Jos sinet olis suutar, niin enpä sitä miekään ennee."
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi