ViTSKUTUSTA
Eipä silti,
saattaa sitä tässä iässä kuulla
jo hyvinkin todenmukaisia harhoja - ihan luonnostaan,
ja saa myös;
etenkin jos ite haluaa.
Silti se vain taas ensimmäisen kerran
pitkästä aikaa sykähyttää
kun tuuli on liki poissa - vuoksikin vaisu paisumaan
ja siten erottaa sirkutusta rannan suunnasta,
luoteen hylkäämiltä törkykasoilta päin.
Johan siinä rinnassa läikähtää;
sielu ottaa mielikuvituksen pers'haaroista
niin sanotun kuvitteellisen otteen
ja tuiskauttaa sen rantamaisemaan haihattelemaan.
Eikö vaan alakin oitis kuulua riukiunrastaan
harmaapääsurukin, isokipuajan
tahi jopa mölyturpiaalin vitskutusta;
etenkään että,
esimerkiksi muiden muassa
meksikonlepinkäistyrannia tarvitsee edes mainita.
Sellaiseen riettauteen kykenee pystymään
kun merisirrien ääntä kuullessaan sulkee näkimensä
sekä antaa mielensä huvitella kuvittelemalla.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi