ASKELEET
Iltapäivän kävely rantabulevardilla on leppoisa,
tuuli koittaa varovaisesti leyhytellä viirin latvoja,
sitten ei kehtaakaan,
luopuu kerrasta
ja jättää lieheet roikkumaan.
Aamulla syntynyt aurinko kiiruhtaa ehtooseen,
viimeiset terveiset valaisevat,
maanäären takaa juontuu upeita kiiloja;
pilvimassojen suonnat saavat ihastumisia
sekä keskustelun avauksia kulkijoiden kesken.
Koko merenylinen taivaanpiiri on
kuin suuren tiatterin huikean pittoreski lavaste,
omavaltainen sielu maalaa tuohon taustaan Naiaa
kun kukaan ei ole hämmästykseltään estelemässä.
Hämärä asettuu virkaansa,
sinisenharmaat siimekset kolojensa varjoiksi
ja hiljaisuus tasoittuu kaiken kattavaksi runoksi,
sävelettömäksi harmoniaksi,
elämisen sietämättömäksi keveydeksi.
Loittonevien askelten rahina poistuvista anturoista
pikkupakkasen karaisemalla polanteella
on olemassa olevan Arktisen hysterian lisäksi
ainoa merkki kulttuurista täkäläisittäin.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi