KOLO

KOLO

Näytelmä jatkuu,
tuivertaa,
ahava ruoskii avonahkaa - vaan kirkasta on -
puutteen korvaava osa korvataan puuttumattomalla;
vesikeli vesirinkeleillä - frouan tekemillä.

Ne nautitaan oikeaoppisesti kallion kolossa
kaasukynsitulilla kiehautetun kohven kera;
halkaistut voilla kuorrutetut
ja kyytipojiksi päälle ladotut
sekä viikatut tuoksuvaiset Metsästäjäsiivut
vievät kielen lisäksi näön -
maailma saa tulla ihan missä muodossa tahtoo,
mitä sitten.

Alhaalla laaksossa maanmatosia -
kärpäsen paskan kokoisia -,
matelemassa sinne tänne;
kyllä kelpaa puuhaa osoitella,
tuossa kelissä tuoksinaa syntyy solkenaan,
sikäli mikäli vain viitsii liikkua,
siirtää tossua toisen eteen.

Kaunistakin se on,
ihmisten häärintä askareissaan,
ainakin näin laiskamadon silmin;
lojuessaan luojansa vuorenkolossa hyvässä olossa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.