tiistai 13. helmikuuta 2018

VANOJA


VANOJA

Niin upea päivä - pulut uivat,
lokit kelluvat;
nuoret kotkat pysyttelevät paikoillaan ilmassa,
eikä kyhmynokkia näy.

On hiljaista,
kaiken tuon mekkalan keskellä jättimäinen aurinko;
loistaa ilmielävästi - selvästi kenenkään usuttamatta,
omasta toimestaan,
osannee vissiin ajatella itsekseen - itsenäisesti.

Muuaalla maailma jatkaa tavanomaisesti,
lahden poikki lentävä maitokone jättää vanat,
lahden poikki puksuttava troolari jättää vanan
bulevardilla lykittävä rollaattori jättää vanaa
jonka kyllä korjaa lumityökone oitis,
mutta että vanan se jättää sekin;
sitä vaan ei nää kun se on niin leveä.

Kivijalan tyvellä ruohon poikanen suunnittelee
alkavansa hetimmiten vihreiden ehdokkaaksi
jahka jää ja lumi vain sulaa sen yltä;
toistaiseksi tyytyy jääpoltteen nostamaan kiimaan.

Vuonon rannalla kaikki sujuu tietenkin
pilkulleen säädetyssä järjestyksessä -
muuta mahdollisuutta kun orastavalla keväällä ei ole.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi