PÄiVÄ KÄY
Sarastukset virkoavat nyt sellaista hoppua,
etteivät aamunkoit aina näytä pysyvän tahdissa,
eikä aurinkokaan ilman kuuta.
Suurenmoiset huomenen enteet valaisevat itäkoillista,
kirjaimellisesti idästä tulee valo,
kirkastaa tämän länsimaisen hapatuksen hämärän,
kuljettaa viheriöille niituille ne
jotka synkissä pimeissä laaksoissaan
silmättöminä vaeltavat päämäärättä,
sekä kaikki me muutkin.
Auvoisan aamun värisinfonioiden puunnossa,
niiden alla ja huomassa juomassa kuksallista;
suomassa taas jälleen kerran luvan
sielun vallattomuudelle rynniä päivää vasten
ilman ainuttakaan vastalausetta,
ilman aikojaan,
omin nokkineen -
riistosta ja sorrosta tyyten vapaana.
Päivä käy,
voittamattoman auringon päivä lähestyy vakaana,
valon myötä harsuuntuvat aamujen autereet,
vuorten rinteet laskeutuvat tanssien mereen.
Haavruuan suruvoitto kantaa ulapalta.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi