WiLLIMANSiKOiTA
Vitkaan poutapilven alla liikun;
kuulen kukkuvaisen käen.
Sitä seuraan niin kuin metsästäjä peuraa;
on lämmin yht'aikaisesti - sekä kuuma,
sen liikkuissani aistin kedon yllä.
Ajuun vyöryy kukkameren tuoksun huuma.
Niitun halki johtaa jälki hento selkään mäen.
Sinne suuntaan, ylös tievaa kiikun,
mis' takaa uhkaa synkkä korpi
ja pilvet latvain taitse puuntaa.
Näen päältä heinätöissä huhkivaisen väen.
Tuulen soiton vienon kuulen hienon erottuvan korviin
kun sallin kuulon terottuvan sille.
Huhuun omaa lempimääni, kuuluu vastausääni.
Käännän pääni, raidan takaa käsi ilkikurisesti vilkkuu.
Paidan tunnistan, rynnistän ja loppumatkan juoksen.
Riihiaidan, harmaantuneen, maahan kaatuneen,
osittain jo maatuneen, ma yli astun, hiestä kastun;
hoppu on ja kiire armahaisen luokse oman soman.
Ja hällä heinänkorsi täynnä willimansikoita sekä
suudelmainen suu jo oottamassa toista suuta.
Vitkaan poutapilven alla liikun;
kuulen kukkuvaisen käen.
Sitä seuraan niin kuin metsästäjä peuraa;
on lämmin yht'aikaisesti - sekä kuuma,
sen liikkuissani aistin kedon yllä.
Ajuun vyöryy kukkameren tuoksun huuma.
Niitun halki johtaa jälki hento selkään mäen.
Sinne suuntaan, ylös tievaa kiikun,
mis' takaa uhkaa synkkä korpi
ja pilvet latvain taitse puuntaa.
Näen päältä heinätöissä huhkivaisen väen.
Tuulen soiton vienon kuulen hienon erottuvan korviin
kun sallin kuulon terottuvan sille.
Huhuun omaa lempimääni, kuuluu vastausääni.
Käännän pääni, raidan takaa käsi ilkikurisesti vilkkuu.
Paidan tunnistan, rynnistän ja loppumatkan juoksen.
Riihiaidan, harmaantuneen, maahan kaatuneen,
osittain jo maatuneen, ma yli astun, hiestä kastun;
hoppu on ja kiire armahaisen luokse oman soman.
Ja hällä heinänkorsi täynnä willimansikoita sekä
suudelmainen suu jo oottamassa toista suuta.
Oh-show-tah hoi-ne
Voih, tul nuoruus ja rakkaus miälee. Oli niin makoonen ja oloonen siun runos.
VastaaPoistaSitähän se oli makeaa kuin mansikat ikkään ne pususet. Huah, ny on vaa muistot.
Mut muistoistki ellää ko vähä kaivelee mielen syvvyyksiä.
Kiitos siulle taas niin rikkaasta kokemuksesta.
Pirre
Tipiliinin sirkutuksille:
VastaaPoistaKiitos! Niin piti tullakkin. Ja muistoja kannattaa muistella, mieluimmin niitä mansikanmakuisia.
Suomifilmi lipui silmien editse kun tätä luin. Eivät tiedä amerikanraitilla mitä menettävät...
VastaaPoistaReinelle:
VastaaPoistaKiitän ja kiitän, eivät tiedä. Oma maa mansikka - muu maa mustikka!