lauantai 4. heinäkuuta 2009

KUURO


KUURO

Yksi sade ropisee ropisemalla kattoon,
toinen sihisee sihisemällä nurmimattoon.
Veden pinta kihisee tihkussa.

Kolmas tipahtelee yksin pisaroin,
lehdeltä lehdelle, lehdelle, lehdelle,
tirskahtaa oksaan osuessaan sadaksi pikku tirskaksi.
Aloittaa uuden vesiterapian kootakseen itsensä.

Sekaan saattaa tulla osia muistakin,
hosuessaan eeskahtaalle hajonneista vesihelmistä,
mutta yhtyessään ja uudelleensyntyessään jälleen,
ne aloittavat riemukkaan tippumisen lehdeltä lehdelle.
Jatkaen kuni pilvi on tyhjä - haihtunut taivaan tuuliin.

Elämän vesi. Kuuro.
En osaa määritellä tunteen tolaa
jonka sateen ääni antaa
tunkiessaan aistinten kautta humeettiin.

On kylmää likomärkää, mutta sisällä lämmin kuiva.
Lätäkössä uiva korsi liikkuu virissä.
Takertuu keulastaan ja on sitten siinä.

Peippokuoro on lakossa pakosta,
vetisten olosuhteiden takia - ei laulata märkäpuvussa.
Joka nuotilla tulee sangollinen vettä suuhun.


Oh-show-tah hoi-ne

2 kommenttia:

  1. Ihana vilvoittava sade... Ja en malttanut olla käyttämättä 'Lähetä runo'-painiketta :-)

    VastaaPoista
  2. Marjattah'lle:
    Täällä suorastaan viilentävä sade. Lämpötila n. 4 astetta.
    Linkki onkin sitä varten että voi muistaa ystäväänsä runolla.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi