PiEKKA-ANSELMi

PiEKKA-ANSELMi

Helteisessä säässä, pirullinen räkkäparvi kihisevänä terhenenä ympärillä, mennä viuhtoo outametsänsyrjässä, jängän puolla wanhanpuoleinen miehenraato, ontuva, mutta niin on tottunut kinttu pehmeän rapsakassa maassa astumaan että eipä yksi vaillinainen raaja isommin haittaa tee. Kulkee mukana siinä missä tervekkin. Ilman kunnallista saattajaa.

Kulunut ja kalastajalangalla kursittu ynnä paikkailtu iänikuisen wanha satulareppu "sissireppu" on pullollaan satulassaan selkäpiin päällä. Alaremmeissä kiinni porontaljaan kääräisty raanu ja plastiikkalevy.

Muista hilivitskuttimista riippuu nokinen kahvipannu, toisella puolen paistinpannu ja repunläpän alta roikkuu punaruudullinen paita. Leuku tietysti vyöllä, muuten pukimet hyvin tavanomaiset. Jalavan kaupasta tilatut uuden karheat kumiteräsaappaat ja pussihousut ja jo rispaantuneen oloinen flanellipaita.

Ääntä ei juuri kuulu, jos matkamiehen säännöllisen epäsäännöllistä puhinaa ja tuhinaa ei lasketa. Sen verta on kuitenkin vauhtia että hikeä pukkaa nahalle ja kastelee niskaa sekä kainaloita ja sikälikkin saa ehken hieman huohottamaan. Ei muuta.

Sekaan kuuluu tietysti muutama pärskähdys silloin tällöin kun räkkä-perkele pukkaa suuhun ja nokkaan niin että joutuu oikein turauttelemaan ja töpeksimään. Mutta muuten on kyllä selvät sävelet.
Suunta on oikea ja siinä pysytään. Ei tuota vaikeuksia.

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin kyllähän siinä jängän reunassa heikosti erottuu ennestään kuljettu ura, tosin vain sellaiselle joka näitä selkosia on tottunut ikänsä ravaamaan.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Piekka-Anselmi siinä mennä reuhusi kalamajalleen Stuorrájeggin kuvetta.

Nousisi paksummalle maalle Laajaselkäjärvien pohjospuolella ja siitä sitten enää pikku huikonen, pari poronkusemaa Pekan Ahvenjärvelle. Siellä oli kammi ja ruuhi ynnä pyydykset: verkkoräsyjä ynnä takkavitallinen tuoreita liisteitä.

Naapuri oli tuonut Anselmin Leppäjärven kupeelle ja siitä tämä talvitienpohjaa sitten oijustaen matkaan alkoi kala-asennolle. Olisihan tuo sinne tiekin melko liki ylettynyt toista kautta - kammille, mutta joidenkin mielestä sillä tiellä pitää olla puomi ja lukossa varmuuden vuoksi.

Siksi oli kätevämpi oijustaa suoraan tästä kun alkaa anelemaan armoa ja avainta. Yksi leveämpi puro oli poikkiteloin tällä reitillä. Semmonen josta ei päässyt yli harppaamalla. Kelteisilleen piti heittäytyä ja veteen paljasjaloin laskeutua ja toisella ahteella alakerta kuivata ja vetimet uudelleen pukea.

Samallapa kesäkuumalla tuli siinä samaisessa ojassa yleensä sitten naamarustinkikin kuurattua itikanraadoista, päänkastelun ohella.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Vihdoin, parin tunteroisen päästä järven selkä häämöttää puiden lomasta kovalla rannalla. Pian kammin seinämät ja katto. Joka kerta se helpottaa kun tälle kohtaa pääsee. Sitä tietää että kohta on paratiisi valmis. Ei muuta kuin astua sisään.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Anselmi pysähtyy kammin oven eteen. Hamuaa yläkamanan päältä, onkalosta vajaahkon Talvisotaputelin, iskee hampaansa korkkiin ja kiertää toisella kädellään sen auki. Sylkäisee korkin tilapäisesti maahan ja vetäisee pitkän ryypyn lämmintä mintun makuista wiinaa.
Tulee niin hyvä mieli, että kyyneleet tirahtavat silmäkulmiin.
Helpottaa.

Nyt vasta raskii avata rintaremmin ja varistaa viilekkeet hartioiltaan sekä asetella reppunsa maahan. Pikainen silmäys ympäristöön ja kammin puitteisiin - ehyet ovat, talvella peltipailakalla raijattu eines- ja wiinavarasto on todennäköisesti tallella.

Hymy karehtii Anselmin naamalla. Tästä tulee hyvä reissu. Ei tänne silminnäkijöitä osu, eikä niitä kyllä kaivatakkaan.
Ei silloin kun kyse on miehen tiestä.

Piekka-Anselmin kaikki osat tässä:

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä tarina ystävällesi!
........
"...On näöltään se reppu usein vaatimaton aivan, se silti jakaa reissumiehen ilon tahi vaivan. Se tuntee murhemietteet ja hauskat ajanvietteet..." san. Repe Helismaa