torstai 23. heinäkuuta 2009

YÖViERAS


YÖViERAS

Pitkä päivä on ehtymässä ehtooseen,
yö yhtymässä yöttömään yöhön,
ryhtymässä yön pimeään työhön.
Yli kaksi kuuta kestänyt päivä saa yön vieraakseen,
laskee itsensä tuokioksi yön syliin.

Päivät pääksytysten, yötä ootellen, kapioita kooten,
luomakunta on varustanut lavitsaa yölle.

Kesä on hehkeimmillään, pesät jo tyhjinä,
luonto vehreimmillään,
kukat uhkeimmillaan,
puhkeamisillaan wiimeiseen ponnistukseen
onnistuakseen jatkamaan sukunsa elämää.

Pilvien varjot vaeltelevat vitkaan veden peilissä
eilistä päivää haaveillen häilyvinä aaveina.
Alavan maan halla hunnuttaa morsion suden hetkellä;
niin yö astuu olemattoman hämärän keskeltä,
avaa sylinsä ja ottaa kultaisen kehrän omakseen,
kyltyy hetkessä.

Pian jo kurra puuntaa varhaisen poutapilven helmassa.
värjää maailman vaaleanpunaiseksi unelmaksi.
Elämä pärjää annoksella seuraavaan,
rahtusen pitempään yöhön
ja sitä seuraavaan ja sitä seuraavaan.

Oh-show-tah hoi-ne

5 kommenttia:

  1. Kaunis on yövieraan syli!
    vatukka

    VastaaPoista
  2. Olipas kaunis tarina. Aivan kuvan kaunis ja niin alkanutta elää täynnä. Luin mieluusti!

    VastaaPoista
  3. Vatukalle:
    Lämpimän hehkeän viehkeä kuin wastasyntyneen porsaan peppu.

    Marjaisalle:
    Niinpä niin, pitkä päivä, 62 vrk, päättyy yön vierailuun tuokioksi.

    VastaaPoista
  4. osasithan maalata sanoin syksyn saapumisen.

    VastaaPoista
  5. Amalialle:
    No tämä nyt on vasta startti, vielä ruskaan on aikaa. Kiitän kommentista.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi